Sitran kestävä ruokajärjestelmä -webinaari toi esille sivuvirtojen hyödyntämistä

Sitran ja Helsingin Yliopiston järjestämä "Kestävä ruokajärjestelmä" - webinaari 7.6.2022 aamupäivän aikana oli todella mielenkiintoista. Aamupäivän aikana kuultiin esityksiä Markus Vinnarilta, Mark Postilta, Reetta Kivelältä, Hanna Tuomistolta, Hanna Mattilalta ja Tiina Paajaselta. Paneelikeskusteluun osallistuivat myös Lauri Reuter, Mikko Karell, Shilei Shang.


Katso webinaarin tallenne!


Webinaari oli osa Sitran rahoittamaa Helsingin yliopiston Elintarviketuotannon murros Suomessa –hanketta. Hankkeessa selvitetään, mitä maailmanlaajuinen muutos tarkoittaa Suomelle ja miten siihen voidaan varautua. Miten uudet teknologiat vaikuttavat ruoantuotantoon, millaisia mahdollisuuksia muutos tuo yrityksille ja miten suomalaiset kuluttajat suhtautuvat muutokseen?

Sitran kestävyysratkaisujen johtaja Mari Pantsar piti alustuksen "Miksi ruoantuotannon tulevaisuudella on väliä?", jossa hän mainitsi, että tuoreen asiantuntijaryhmän työpaperin mukaan jätevesien ravinteilla voidaan turvata ruokajärjestelmä edistämällä lannotteiden omavaraisuutta. Jätevesistä otettaisi typpi sekä fosfori uudelleen käyttöön. Mielenkiintoinen mahdollisuus lähitulevaisuuteen liittyy myös biokaasumädätteen kuivauksessa muodostuneen nestejakeen typen talteenotossa, olivatpa laitokset jätevedenpuhdistamoiden yhteydessä tai erillisiä. Myös poikkitieteellisen yhteistyön roolia korostettiin jo alustuksessa.


Miltä elintarviketuotannon tulevaisuus näyttää? Miten megatrendit vaikuttavat?


Suuri osa tutkijoista on sitä mieltä, että tapamme tuottaa ruokaa ei ole tällä hetkellä kestävä.

Ilmastonmuutos, biodiversiteetin väheneminen sekä väestön ja kulutuksen kasvu vaikuttavat kaikki omalta osaltaan elintarviketuotannon tulevaisuuteen. Murrosta edustavat myös solumaatalouden nopea kehittyminen. Solumaataloudella tarkoitetaan mikrobien ja soluen kasvattamiseen perustuvaa ruoantuotantoa. Laboratoriossa kasvatettu liha eli keinoliha alkaa olla jo realistinen vaihtoehto eläinperäiselle lihalle. Sitä kuinka nopeasti keinoliha tulisi markkinoille yleisesti kuluttajien saataville, sitä ei vielä tutkijat osaa sanoa, vaikka kehitys onkin ollut viime vuosina nopeaa.


Tulevaisuudessa liha on peräisin laboratoriosta


Keinolihan kasvattamisesta kertoi myös Mark Post (Mosa Meat-nimisen yrityksen yksi perustajista ja Maastrichtin Yliopiston professori). Hän esitteli tarkkoja laskelmia keinolihan kasvattamisen kuluista - esim. tällä hetkellä keinolihan kasvattaminen on vieläkin kallista. Tämän alan kasvua ja teknologioiden kehitystä rahoittavat pääosin yksityiset rahoittajatahot.



Keinolihaa kehittäviä startuppeja on viime vuosina tullut lisää

Ensimmäiset keinolihasta valmistetut tuotteet tulivat myyntiin vuoden 2020 aikana Singaporessa, kyseessä olivat keinolihasta valmistetut "kananugetit". Singaporeen sekä Yhdysvaltoihin rakennetaan parhaillaan kahta isoa tehdasta keinolihan kasvattamiseen ja kuluttajatutkimukset ovat osoittaneet, että kuluttajien asenteet ovat muuttuneet keinolihan ostamiseen ja syömiseen liittyen vastaanottavaisimmiksi.


Yksi tapaa saada ruokajärjestelmästä kestävämpää on hyödyntää kasviproteiineja entistä monipuolisemmin sekä innovoida!


Reettä Kivelä taas kertoi, että tässä kohtaa isoin rooli on startupeilla, jotka pakottavat myös isommat firmat muutokseen. Mihin suuntaan innovaatioita pitäisi viedä ja miten kuluttaja haluaa kasviproteiinia syödä? Ihan ensimmäiseksi tarvitaan innovatiivisia raaka-aineita kuten kasviproteiineja erilaisista kasveista. Soijan jälkeen herne on vasta nousussa raaka-aineena. Tärkein kysymys liittyy ehkä siihen, että miten kuluttaja halua syödä kasviproteiinia? Erilaiset mieltymykset sekä tottumukset vaativat aikaa muuttuakseen. Systeemin muutokseen tarvitaan innovaatioita moneen eri alueeseen samaan aikaan. Esimerkkejä systeemimuutoksista: eläinproteiinin vaikutuksen vähentäminen ruokajärjestelmässä voi tapahtua vaikka erilaisten alkutuotannon innovaatioiden, ruokaketjun digitalisoinnin, tuoteinnovaatioiden sekä palveluinnovaatioiden kautta.


Tosiasia on, että eri innovaatiokentän tarpeet vaativat erilaista osaamista ja se ruokajärjestelmä, johon meillä on tulevaisuudessa varaa, tarvitsee kaikkia materiaaleja. Silloittamista tehdään jo nyt - kasviproteiinit ovat siihen vain yksi työkalu. Tähän muutoksen toteuttamiseen tarvitaan myös näitä, ketkä tuottavat rakennetta, makua, koneita, tietoa kuluttajatuotteiden tekoa varten. Jatkuvan innovoinnin kyky auttaa löytämään väylän muutoksen toteuttamiseen.



Solumaatalous ja kasviproteiinin mahdollisuudet parantaa ruokajärjestelmien ympäristökestävyyttä Suomessa

Hanna Tuomiston esityksessä kuultiin, että tällä hetkellä 67 % kaikesta proteiinista meidän ruokavalioissa tulee kotieläintuotteista ja maatalousmaankäytöstä menee iso osa rehun tuotantoon eli viljoista noin 65% menee rehuksi. Noin 90% viljelyssä olevassa maa-alasta käytetään kotieläintuotantoon. Energiasta n. 3% käytetään maataloustuotantoon ja sähköstä n. 2%. Ympäristökestävyyden näkökulmasta se on tulevaisuutta ajatellen hyvin kestämätöntä ja yksi ratkaisu siihen on solumaatalous, jolla tosiaan tarkoitetaan soluviljelyteknologioiden käyttöä maatalouden tuotteiden valmistamiseen. Ne jaotellaan kahteen ryhmään: solulliset ja soluttomat tuotteet. Solulliset tuotteet koostuvat viljellyistä soluista (esim. liha, nahka, puu, sisäelin) ja soluttomat tuotteet ovat solujen tuottamat tuotteet (esim. proteiini, rasvahappo, jota käytetään tuotteisiin). Voidaan jaotella myös hiilen lähteen mukaan. Alustavia tuloksia jo tullut: Viljellyn lihan sähkön tarve on iso esim. verrattuna herneen viljelyyn. Erilaisia skenaarioita löytyy, miten kotieläintaloudesta vapautuvaa maata voitaisi jatkossa käyttää. Kasviperäisten lannoitteiden määrän tarve voisi ehkä pienentyä? Vaihtoehtoinen käyttö nurmelle – esim. apilan käyttö sitoo typpeä. Nurmelle pitäisi löytää uutta käyttöä – voidaan eristää nurmesta suoraan aminohappoja, glukoosia ja sokereita, mutta missä niitä voidaan käyttää?


Paneelikeskusteluun osallistuivat Lauri Reuter, Markus Vinnari, Hanna Tuomisto, Shilei Zhang, Mikko Karell ja Reetta Kivelä. Paneelikeskustelun aiheena oli pohtia millä eväillä murroksessa voidaan mennä eteenpäin: miksi on Suomi pärjännyt niin hyvin ruokajärjestelmän muutoksessa? Suomessa tartutaan mielellään uutuuksiin ja kokeillaan uudenlaisia tuotteita. Pitkän aikavälin muutos pohjautuu raaka-aineen muutokseen eli jauhelihaa tehdään ihan eri raaka-aineesta kuin nyt. Raaka-aineet tulevat monipuolistumaan, ei yksinäinen teknologinen ratkaisu ei tule mullistamaan ruokajärjestelmää, vaan on kirjo erilaisia vaihtoehtoja. Muitakin brändejä ja teknologioita ovat tulossa parikymmenen vuoden päästä. Muutostekijät: ne katastrofit (Covid-19 pandemia, Ukrainan sota) eivät jää ainoiksi ja lihan hinta tule muuttumaan niin kalliiksi, että lihalla tulee olemaan eri asema – muutos tulee asenneihin sekä muutos tulee innovaatiokentälle (sosiaaliseettinen näkökulma).


Sukupolvien yli menevät muutoksen muutostekijät: elintarviketeollisuuden sivuvirtojen parempi hyödyntäminen – varret, lehdet, naatit, kuoret jne. Näistä voidaan eristää proteiineja ja sokereita, joita voidaan käyttää uudelleen.

Linssit ja pavut pitäisi osata uudestaan brändätä – palkokasvit uuteen nousuun (maku ja maustaminen – vaikutusta moneen asiaan). Miten ruokatottumukset sekä ns. käyttöliittymät tulevat muuttumaan – isoja muutoksia, joilla tulee olemaan isoja vaikutuksia ruokajärjestelmän muutokseen, esim. digitaaliset ratkaisut, ruoka palveluna-konsepti.


Siirtymä kasvispainotteisempaan tuotantoon ja kulutukseen – mahdollisuudet ja haasteet


Hanna Mattila kertoi, että lautaselta pitäisi tulevaisuudessa löytyä enemmän esim. sivuvirtojen tehokasta hyödyntämistä (lannan tehokas hyödyntäminen + muut tavat hyödyntää sivuvirtoja ruoantuotannossa, kuitu tulevaisuuden juttu – nyt saadaan kuitua ruoasta aivan liian vähän ja keskimäärin suomalaiset saavat ruokavaliosta liian paljon proteiinia). Tarvitaan rakentavaa keskustelua ruokamurroksesta – mikä ruoka-arki on, mikä siinä mietityttää, mitä ajatuksia kestävä ruokajärjestelmä aiheuttaa. Tällä hetkellä kuluttajia kiinnostaa juuri terveys-aspektiin.


Ruokapalvelut ruokamurroksen edelläkävijöinä – vastuulliset ruokapalvelut – kehitysohjelma MMM Olisiko muutakin käyttöä nurmelle – kasvaa ympäri Suomea, myös pohjoisessa. Lähitulevaisuudessa nurmea voisi syödä myös ihminen – ei niin paljon tarvita enää eläintä siinä välissä (nurmiproteiini-tutkimukset), kotimainen ruoka voi olla myös kasvisruoka

Viljan käyttöarvio Suomessa (Mari Koistisen blogi: Jos todellinen ruokakriisi iskisi, voisimme syödä myös rehuviljaa – Mari Koistinen) – iso osa viljasta menee rehuksi, voisiko suurempi osa mennä elintarvikkeeksi tai muihin käyttökohteisiin? Ihminen voi syödä viljaa muullakin tavalla kuin vain leipänä (esim. jos vilja ei sovi leiväntekoon).

Hiilestä kiinni – ohjelma ja case hamppu (TransFarm – laillisesti viljeltävä öljyhamppu, kehittävät sopimustuotantoa).

Tarvitaan enemmän koulutusta kasviproteiinialalla - miten kasviproteiineja voidaan tehokkaammin käyttää ruoantuotannossa. Perusta on ollut pitkään kotieläintuotannossa – tulevaisuus voisi olla ehdottomasti kasvispainotteisempi!

12 katselukertaa